"Epäsosiaalinen" Twilight


FIM-sarjan alussa Twilightin koko elämä tuntuu pyörivän opiskelun ympärillä. Suhteet muihin poneihin tuntuvat väkinäiseltä pakkopullalta, kun Equestriaa uhkaa "Nightmare Moon" (eli Luna) eikä Celestia tunnu käsittävän tilanteen vakavuutta (Twilightin mielestä). Toisen jakson lopussa kuitenkin paljastuu, että Celestian tylyyden taustalla olikin todella arvokas tavoite, ja että vain sen saavuttamisella Nightmare Moon saatiin kuriin.

Reaalielämässäkin voi toisinaan törmätä siihen, että muut ovat jotenkin "liian tyhmää" seuraa kelvatakseen. Vaikka Twilightin kyvykkyys perustuukin tunnollisuuteen opinnoissa, sarjassa kiteytetään nerokkaasti se, ettei "opinahjo" ole kaikki kaikessa. Jokainen oikeastaan tarvitsisi ystäviä elämänsä suolaksi, mutta toisinaan kaikki sellainen missä on hyvä, voikin huonolla tsägällä viedä mennessään.

Ihminen on etevä keksimään olemassaololleen syitä ja virikkeitä omasta "mukavuusalueesta," niin kauan kun tästä ei ole haittaa. Vastahakoisuus pakotettuun ystävien etsimiseen voi tulla myös siitä, että tunnollisuus opinnoissa on ensin johtanut sosiaaliseen eristäytymiseen. Uudet sosiaaliset tilanteet ikään kuin "muistuttavat" tästä menneestä tragediasta, mikä voi luonnollisesti ärsyttää. Vähitellen kitkat kuitenkin häviävät ja uudet suhteet saavat uutta arvoa. Tämä muodostaakin koko sarjan peruskiven: Friendship Is Magic. Eli "Ystävyys on taikaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti