Ponit kasvattavat

Poneja harrastava mies on omituinen otus maalikoille, joiden reaktiot voivat olla mitä hyvänsä. Erityisesti vanhemmilla sukupolvilla loksahtaa leuat brony-ilmiön edessä. "Onko poika kasvanut kieroon tai jotain?" Syrjinnältä voi olla vaikea välttyä, oli se sitten suoraa moittimista, kiusaamista, selän takana puhumista tai pelkkää välinpitämättömyyttä. "Kasva aikuiseksi ja hanki elämä," kajahtaa sanaton viesti tekojen takaa. Pelkoa ja kieltämistä se usein kuitenkin on.


Kummalla on kasvun paikka?

Bronyen vihaajien motiivina saattaa olla pelko poniharrastuksen esiin tuomia ilmiöitä kohtaan. Koska tavalla tai toisella ponimaailmasta putkahtaa esiin jotain, minkä moni on hylännyt "aikuistumisensa" varjolla. Tässä suhteessa myös vanhempien polvien on kohdattava se tosiasia, että miehetkin ovat emotionaalisia olentoja. Se on "hullua," "kamalaa," "ällöttävää," "oksettavaa" ja kaikkea siltä väliltä, mutta silti totta.

Sitä paitsi useimpien miesvoittoisten hirmutekojen (kuten koulusurmat) taustalla on ylisukupuolittunut tunnekulttuuri, joka saattaa yksilöitä emotionaaliseen umpikujaan. Bronyn rooli saattaa olla yksi väylä ihmisenä kasvamiseen, koska poniharrastus on jo itsessään epäsuora tunneilmaisu. Monien ponius alkaa kertomusten perusteella siitä, että haluaa jotain kautta tuoda esiin "kielletyjä puolia" itsestään.


Ponius koettelee sukupuolirajoja?

Näkisin, että enemmän tai vähemmän miesten "ponius" haastaa ns. kirjoittamattomia sukupuolinormeja, vaikka bronien keskuudessa hahmojen "sukupuolella" ei liene väliä. Lähtökohtaisesti ponien maailma on hyvin kaukana ns. "ihannepoikuudesta" maskuliinisine odotuksineen, vaikka "neljäs sukupolvi" tuokin siihen uutta tuulahdusta. Tämän vuoksi bronyn on aina varauduttava ympäristön hämmennykseen brony-yhteisön ulkopuolella.

Hämmentynyt voi olla brony itsekin, etenkin alkuvaiheessa. Tavallaan on "väärin" tykätä poneista tietyssä iässä, kun taas toisaalta rohkea heittäytyminen voi olla vapauttavaa. Jos kuitenkin tuntee olevansa enemmän "kotonaan" ponien parissa kuin muutoin, kannattaa ihmeessä harkita broneihin liittymistä. Koska usein juuri ne, jotka pystyvät ylittämään pelkonsa bronyfoobikoiden loputonta vastarintaa kohtaan, ovat niitä kaikkein "aikuisimpia."


"Flutterguy on ihan päästään seonnut! Bronyt ovat homoja!"

Mielestäni miesten on korkea aika oppia kohtaamaan oma itsensä pelkäämättä hysteerisesti "homoutta." Molempien sukupuolten tulisi nähdä yksilöllisyyden merkitys ihmisen käyttäytymisessä ja lakata odottamasta turhia, naiset suhteissaan miehiin ja päinvastoin.

Emootioiden sukupuolettomuus on valjennut länsimaalaisille siten, että ensin kumarrettiin naisia feminismin nimissä ja nyt käydään keskustelua miesten syrjäytymisestä. Mielestäni oleellisinta ei edes ole bronien "homo- hetero- tai biseksuaalisuus," jolla typerimmät kiusaajat varmasti leikittelevät, vaan tunneilmaisun monipuolistuminen jotakin kautta. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan (ei kun poneja), kaikkine "heikkouksinemme."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti