Se kuuluisa kysymys: miksi bronyksi tullaan?

Näkisin, että kaikissa muodoissaan brony-ilmiö on jonkinlainen vastareaktio yksilöllisyyttä kunnioittavien roolimallien puuttumiseen. "Love & tolerate" on tärkeä aate etenkin uusille broneille, vaikkakin pohjimmiltaan kyseessä onkin väärinymmärretty meemi. Näitä ristiriitoja lukuunottamatta monia bronymaailman jäseniä yhdistää se, että "kielletystä hedelmästä" tuleekin viikoittainen makuelämys.

Monen tie brony-yhteisöön alkaa (yllätys yllätys) Frienship Is Magicin katsomisesta. Ensin sarjaa saatetaan suorastaan vihata, kunnes jakso tai pari kääntää maailmankirjat ylösalaisin. Ponivihaajan kulissit romahtavat ja hänestä tuleekin vannoutunut sarjan jaksojen ja tuotteiden keräilijä. Tai sitten ei. Osa sarjaa katsovista ei koe samanlaista "muljahdusta" psyykessään.

Koska bronyksi tuleminen vaatii kuitenkin niin jyrkän "kynnyksen" ylittämistä omassa sisimmässä, voi rohkaistumisesta sarjan katseluun seurata vapauttava tunne. Tapahtuu jonkinlainen "valaistuminen" ja uuden itsensä löytäminen sallivammasta roolimallista. Innokkuus voi olla suurtakin, kun oma "sisäinen lapsi" pääsee valloilleen ponien kautta. Myöhemmin "pölyn laskeutuessa" seuraa oman poniroolin pohtiminen ja kehittäminen lähemmäksi muita piirteitä omassa itsessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti