Bronyt - Omituisten Otusten Kerho vai joukko miehuuden muuttajia?


Ihmisillä on yhä suuria vaikeuksia nähdä, etsiä saati kehittää kaikkia puolia itsestään. Koska isä käskee hakemaan metallialalle, töihin lähdetään ja sieltä jäädään eläkkeelle tyytymättöminä ihmisriekaleina. Omaa tahtoa ei juuri ole, vaan purkamattomat patoumat tai uskonnollisten piireissä "jumalan viha" estävät monia elämästä tyydyttävää elämää.

"Painu mäkeen vitun autisti!"
Pahimmillaan tämä ahdinko vielä järkeistetään joksikin muuksi kuin mitä se on ja puretaan sitten sellaisiin kohteisiin, jotka aktivoivat alitajuisen tunnemuiston jostain kielletystä. Tällä tavalla myös bronien dissaamisesta ja pornoistamisesta on tullut monille viihdettä. Ja näitä idiootteja (anteeksi vain kun en puhua korrektisti) riittää joka ryhmässä.

Suomalaisessa ja monen muunkin maan kulttuurissa broniuden kynnystä koventaa se, että kännääminen on normaalimpaa kuin mikä tahansa päihteetön yhdessäolo. Silti suomalainenkin brony-yhteisö näyttäisi vain kasvavan. Onko emotionaalinen aitous saamassa suurempaa jalansijaa ponien kautta, vai olemmeko sittenkin vain luonnonoikkuja tänä mielen lääketieteellistämisen nousukautena?


Ystävyys ei ole taikaa, vaan työtä

Broniuskaan ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka Friendship is Magicin fandom tarjoaakin vaihtoehtoisia elämyksiä maailmassa, jossa ilon tunteet heitetään tietoisesti kaatopaikalle. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että tiettyyn ikään mennessä mieheltä odotetaan pidättyvyyttä minkäänlaisilta tunneilmaisuilta. On sallitumpaa hankkiutua alkoholikierteeseen kuin itkeä, kun elämä kolhii.

Sen ymmärrän, että temperamenteissa on eroa, eivätkä kaikki koe koskaan erityisen suuria tunteita. Siksi ihmiset ovat jopa perheen sisällä neuvottomia, kun toiselle mitätön sattumus on toiselle tragedia. On paljon tilanteita, joissa lapsen ja vanhemman yhteys toisiinsa repeilee erilaisten reagointitapojen ja kasaantuvien defenssien takia. Vanhemmalla on omat puolustusmekanisminsa, jotka hän tietämättään siirtää jälkikasvulleen.


Ovatko anonyymit huutelijat itse ongelmaisia?

Ovat ja eivät ole. Monelle ihmiselle ei kehity tarvetta syvemmän ymmärryksen kehittämiseen, kun suurten kysymysten korvikkeeksi löytyy aina pinnallista juttuseuraa. Periaatteessa tämä on heidän kannaltaan hyväkin, olettaen että he eivät "putoa kelkasta" niin että ihmissuhteet jäävät välissä pois.

Omien aivojen käyttöä ei arvosteta maailmassa, joka pystyy suoltamaan asukkailleen monentasoista eskapismia. Sehän merkitsisi vaivannäköä ja tuskaa, jonka vältteleminen on täysin luonnollista sekin. Ongelmana on vain se, että kun jokin takaisku kerrankin satuttaa, ollaan herkästi hyppäämässä talon katolta. Miehillä tämä on erityisen iso ongelma, koska tunne-elämä ei tukahduttamisen vuoksi pääse kehittymään vahvaksi.

Joku olikin YouTubessa kommentoinut, että Friendship is Magic on maailman miehekkäin sarja. Vastarannan kiiskejä on niin paljon, että pikkutytöille suunnatun sarjan katsominen ja sen tunnustaminen on rohkeaa ja siten miehekästä. Edelleen avoimeksi jää kuitenkin iso kysymys. Kumpaa tulisi pitää ongelmana: broniutta vai "tavallisuutta?" Ihmislajin varhaisvaiheilla opittu käsitteellistämistapa, yleistäminen, ei ikävä kyllä tarjoa tähän vedenpitävää vastausta.

1 kommentti:

  1. Näin norsu- ja koalalajin edustajina Ötöpesän jengi sanoisi, että mitä sitten. MLP-FiM nyt vaan sattuu olemaan paras sarja sitten Ren & Stimpyn ja South Parkin. Paras jopa.

    Hitot haukuista! Windigot ulvoo, ponilauma kulkee!

    MLP-FiM on parhautta, vesi kiehuu merenpinnan tasolla sadassa celsiusasteessa, hiili-14 hajoaa tietyssä ajassa, jne..

    P.s. Ainut (toistaiseksi) suomenkielinen poniblogi, YAY!

    VastaaPoista