Ponipiirtämisen perusteista

Luonnoksia tulevaan sarjakuvaani

Kuten jo aiemmassa päivityksessäni pohdiskelin, alan "pätevöityä" MLP FIM -piirtäjänä. En siksi että olisin joku luonnonlahjakkuus, vaan kovan harjoittelun myötä.

Työn alla on nyt useampisivuinen fanfic-sarjakuva, jonka yksi kriteeri tulee olemaan piirrostyylin uskollisuus alkuperäiseen MLP FIM -sarjaan. Jotta itse tarina ei kuitenkaan hajoaisi piirtämisen haasteisiin, laadin ensin kunnon kässärin tekstimuotoon. En siis anna piirtotaitojeni rajoittaa mielikuvitustani, vaan jonkin uuden tullessa eteen opettelen piirtämään sen.

Tämän vuoksi turvaudun usein FIM:istä saataviin malleihin siitä, miten luodaan jokin ilme, asento, kuvakulma tai hiustyyli. Näin saan sekä toteutettua tarinani että opin samalla uutta. Selkäytimeen on jo alkanut tallentua muutamia perussääntöjä, joiden muistamisella tuotanto nopeutuu ja mallien tarve vähenee.

Sarjakuvani myötä olen alkanut vierastaa tietokoneita työssä ja suosimaan käsin piirtämistä. On jopa mahdollista, että toteuttaisin sarjakuvan kokonaan värikynätyönä.

Käsin tehdessäni saan mielenrauhaa siitä, ettei työ voi koskaan "kadota" niin kuin konemaailmassa, vaan se säilyy paperilla vaikka lopun ikäni. Lisäksi voin konkreettisesti kumittaa ja korjailla vetoja ilman pelkoa että teen epähuomiossa väärän komennon. Ja oikeilla tekniikoilla voi käsinkin saada upeaa jälkeä aikaan.

Eikä sekään ole mahdotonta, jos sarjiksesta toteuttaa myöhemmin vektoriversion. Tärkeintä mielestäni on, että voin ajan kanssa luoda juuri sellaisen tarinan kuin olen toivonutkin. Ja että tehty työ säilyy aina jossakin muodossa.

2 kommenttia:

  1. "Käsin tehdessäni saan mielenrauhaa siitä, ettei työ voi koskaan "kadota" niin kuin konemaailmassa, vaan se säilyy paperilla vaikka lopun ikäni. Lisäksi voin konkreettisesti kumittaa ja korjailla vetoja ilman pelkoa että teen epähuomiossa väärän komennon."

    Oo.. itselläni on vähän toistepäin. :D Tulee tehtyä kaikenlaisia korjaamattomia virheitä paperille mutta digitaalisesti kaiken voi pyyhkiä pois ja aloittaa koko sotkun alusta koskemattoman luonnoksen päälle.

    Mielenkiintoinen blogi btw! :-)

    VastaaPoista
  2. Ilo huomata että joku tykkää :) . Paperilla ja koneella työskentely on kieltämättä erilaista, mutta aina niiden hyviä puolia voi myös täydentää. Itse valitsin käsityöskentelyn, sillä omat piirto-ohjelmat ovat kehnoja enkä haluaisi pulittaa satoja euroja TOIMIVIIN vektoriohjelmiin ponien takia (netin freeware-kakat kaatuilevat milloin mistäkin syystä). Pitäisi sitoutua alaan lujemmin, jotta lisenssiohjelmiin säästäminen tuntuisi mielekkäältä.

    VastaaPoista