Ponius maksaa


Huutokaupassa voi törmätä yllättäviin tarjouksiin.
"Mitä tämä on tarkoittavinaan? Kaikkihan maksaa." Kyllä. Asuntolainaa on lyhennettävä, vuokraa maksettava, saatava ruokaa napaan. Onneksi nettiaikana moni harrastus on tullut halvemmaksi ja helpommaksi aloittaa.

Mutta kun omistautumisen halu vie mennessään, kukkarokin saattaa joskus unohtua. Hapen 20.10 ponimiitissä isoin kuulemani huuto taisi ylittää 300 euroa! Se on jo melkein kolme neljäsosaa oman talouteni tuloista, eli joko ostajan on täytynyt olla parempituloinen tai muuten valmis uhraamaan poneihin suuria summia.

Harrastus- ja muita menoja on kuitenkin hyvä osata suhteuttaa saatuun "hyötyyn" sekä tulojen sallimaan pelivaraan. Kuitenkaan huutokaupassa tuskin ehtii miettiä, paljonko itse on valmis maksamaan. Joku toinen tarjoaa kuitenkin enemmän. Eli mielellään huutokauppaan kannattaa osallistua vasta vauraampana, tai säästää niihin oma summansa ponimiittien välissä, jotta olisi pelivaraa suurempiin tarjouksiin. Silti uskon melko monen toteavan jälkiviisaana, että jotain olisi sittenkin voinut jättää ostamatta. 4-5 euron kirjanmerkki ei vielä ole iso menetys, mutta koristaa mukavasti ahkeran lukijan mieliteosta.


Kuinka paljon on liikaa?

Paljonko poniharrastukseen "saisi" kulua? Itse lähtisin liikkeelle siitä, että selvitetään koko talouden tilanne. Miten paljon rahaa tulee nettona, eli paljonko tuloista maksetaan tilille verojen jälkeen? Kuinka paljon kuluu asumiseen? Miten suuri on vuokra? Tai asuntolainan lyhennyserä? Entä sähkö, lämmitys tai vesi, jos niistä laskutetaan erikseen? Miten paljon ruokaan menee päivässä ja paljonko tämä tekee kun se kerrotaan 30:llä? Entä työ- tai opiskelumatkat? Vasta näiden jälkeen jäävä summa on se, minkä voi huoletta käyttää kaikkeen haluamaansa. Tai säästää myöhempiin tarpeisiin.

Twilight on aina tarkka kaikesta.
Mielestäni liiallisuuden raja menee pitkälti siinä, että muun talouden jättämä pelivara ylitetään eikä siitä olla mitenkään huolissaan. Edes pieniin lipsahduksiin ei pidä antaa itselleen lupaa, sillä muuten löysäilystä tulee tapa ja kukkaro karkaa nopeasti käsistä.

Siksi pitää myös varoa takertumasta toiveajatteluun ("kyllä minä sitten ensi kerralla kulutan vähemmän") ja olla pääsääntöisesti luottamatta muuhun kuin matematiikkaan. Jos harrastukseen on jäänyt vaikka 30 euroa, voit huoletta ostaa jotain mikä maksaa 20 euroa. Mutta pidä mielessä, ettet tämän jälkeen voi ostaa mitään yli 10 euron hintaista.


Nauttia toki saa, mutta sopivasti

En kiellä ketään ottamasta iloa irti tilaisuuden tullen, mutta muistutan kylmän järjen käytöstä raha-asioissa. Parin vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei ole typerää käyttää laskinta kaupassa, ottaa kuitteja mukaan ja/tai pitää kirjaa Excelillä. Koska vain näillä tavoilla voi mitenkään pysyä perillä omasta rahatilanteesta ja siitä, mihin on varaa investoida ja kuinka paljon.

Kannattaa myös välttää lankeamasta rahavuoriansaan. "Minulla on niin paljon ettei minun tarvitse pihtailla." Tällä asenteella moni lottovoittaja syöksee itsensä pahempaan ahdinkoon kuin jossa oli ennen voittoa. Sillä ilman minkäänlaista seurantaa kulutamme usein enemmän ja säästämme vähemmän kuin ostotilanteessa uskomme, kaikessa. 3,99 € on käytännössä 4 €, mutta kauppiaat tietävät, että ensimmäinen huomiomme kiinnittyy kolmoseen, emmekä siksi tule ajatelleeksi todellista hintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti