Tynnyrissä kasvanut

Jo alusta asti minusta on tuntunut, että olen täysin oma yksilöni ponittajien keskuudessa. Kuin kokonaan eri maailmasta. Ponimiitti-kirjoituksessani jo totesinkin, etten paljoa käy missään kodin ja työn ulkopuolella. Toisaalta viihdyn omissa oloissani, välillä kirjoitellen, välillä piirtäen, välillä musiikkia tehden ja välillä sitä kuunnellen. Mutta kun tällaista erakkoelämää on jo useampi vuosi eletty (kiitos koulukiusaajien, jotka pilasivat suhteeni samanikäisiin), en edes tunne kaikkea ajankohtaista sanastoa.

Tässä mielessä poneista näyttää tulleen jonkinlainen silta yrittäessäni taas päästä ihmisten ilmoille. Lähes kaikkia ponittajia yhdistää sarjan jaksojen teemat ja vitsit, jotka ovat lähellä omaa "alaani," ajattelua. Teemat käsittelevät elämisen ja ystävyyden perusasioita, joista moni aikuinenkin kaipaa toisinaan kertausta. Toisaalta on tärkeää huomata itse päänäkökulma: ystävyyttä arvostetaan siksi, että se lisää kaikkien selviytymismahdollisuuksia.

Osin tämä pätee edelleen, vaikka valtiosta onkin tehty rahahana yksinäisille ikiopiskelijoille. Jos opiskelee oikealla alalla, oikeassa paikassa ja oikealla iällä, voi vaatimattomalla elintasolla elää ilman läheisiäkin. Nykypäivän ongelma ei olekaan nälkiintyminen, vaan merkityksen löytäminen elämälle miljoonien vaihtoehtojen ja ahdistavan valinnan pakon keskeltä. Mutta osa tästä merkityksestä tulee aina siitä, että on jollekin tärkeä tai muuten merkityksellinen.

Siinä missä monella tyhjenee tili ennen palkkapäivää, on minulla vaikeuksia löytää "yhteistä kieltä." Small talk ei ole minun juttu, enkä liiemmin ala höpöttää esim. siitä "kuinka väsyneenä tulin tänään töihin" tai edes säästä. Tosin en ehkä luota muihin siinä määrin, että uskaltaisin puhua kevyesti ja henkilökohtaisemmin, mikä valtavirralle on taas luontevinta. Toisaalta valtavirta turvautuu niin usein "tää on tätä koska musta tuntuu siltä" -ajatteluun, että suhtaudun pienellä ylenkatseella. Mutta ei erakoituminenkaan kivutonta ole: valittavana on kaksi huonoa vaihtoehtoa masentumisen ja katkeroitumisen väliltä. Laumaeläintaipumusta kun ei saa ihmisestä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti