Pisteestä pisteeseen - vektorivallankumous ovella?

Kiinnostukseni vektoripiirtämistä kohtaan heräsi uudelleen, kun päätin kokeilla Inkscape-ohjelmaa Flutterguyn blogin tulevaa ilmettä varten. Aiemmin samainen ohjelma on kaatuillut yrittäessäni työskennellä, mutta tällä kertaa sain luotua jo varsin lupaavan teoksen. Kun pääsin sisään vektoripiirtämisen perusasioihin sekä hyödyntämään layereitä, alkoi syntyä jotain mitä en voinut jättää kesken.

Virallisesti ensimmäinen
vektoripohjainen ponikuvani.
Koko illan ajan työstin Flutterguyn päätä puolivasemmalta kuvattuna, jollaista ei voisi luoda Creatorilla. Lopputuloksesta voin mielestäni olla ylpeä, sillä toisin kuin käsin piirrettäessä, vektorityöskentelyssä virheitä voi korjata loputtomiin. Kaiken kukkuraksi pikselit eivät ole rajana, sillä toisin kuin bittikarttakuvissa, vektorigrafiikka perustuu "polkuihin ja pisteisiin." Merkittävintä kuitenkin on, että jo valmiiksi luotuja vektoreita voi tarvittaessa kierrättää, mikä nopeuttaisi sarjakuvatuotantoa laadun kärsimättä.

Jos Inkscape ei jatkossakaan temppuile, saatan siirtyä kokonaan vektoreihin. Ponies and the Moomins -sarjan 15. sivu tullaan julkistamaan vielä käsin piirrettynä, mutta siitä eteenpäin vektorit saattavat korvata nykyisen tuotantoketjun. Kun piirrosten hienosäätö tulee tarkemmaksi ja opin ohjelmasta lisää, myös kuvien laatu tulee paranemaan ekspotentiaalisesti. Voin jo melkein nähdä sen muutoksen, jolla vektorigrafiikka mullistaa tulevat sarjakuvani.

Onko olemassa "väärää" piirrostyyliä?


Lapsuudessa piirtämiseen usein kannustetaan ihan eri tavalla kuin myöhemmin. Iän karttuessa piirtämistä vältellään jo useammin, koska ei olla opittu piirtämään "oikein" eli samalla tavalla kuin ammattilaiset. Fandomin sarjakuvatuotantoa liikkuu Deviantissa laidasta laitaan, joiden väliltä voi toisinaan huomata (rakentavan) kritiikin aiheita.


Tyylikatsastus

Tässä kappaleessa käsittelen Helsaabin teosta Lyra’s Fingers, joka on perusidealtaan hauska, mutta jossa piirrostekniset seikat vievät osan huomiosta. Ensimmäisellä ruudulla Lyran ja Bon Bonin muodot ovat huomattavan "kulmikkaita." Jalat ovat kuin puulautoja, eikä perusponeista jää jäljelle kuin Cutie Markit ja väritys. Toinen ruutu ei pikkuseikkoja lukuun ottamatta jätä valittamisen varaa, mutta kolmannessa ruudussa Bon Bonin silmä venyy käsittämättömiin mittoihin. 12. ruudulla korostuu jälleen tietynlainen "tahmaisuus" koko piirrosjäljessä, puhumattakaan viimeisestä kolmesta ruudusta. Viimeisellä ruudulla näyttää siltä, kuin tekijä olisi haukannut liian suuren palan ja yrittänyt kompensoida puutetta jättämällä silmät piirtämättä.

Valitsin tämän sarjakuvan havainnollistaakseni "virheitä," joiden vuoksi lupaavasta yrityksestä jää niin tönkkö lopputulos. Jos ruutuja on yritetty suoraan vääntää tietokoneen hiirellä, en yhtään ihmettele piirroksen jäykkyyttä. Vaikka tekijällä selvästi on jo hyvä peruskäsitys ponipiirtämisestä, tuotantotavoissa lienee hiomisen varaa. Vaikka piirtäjä selvästi hallitsee jotkut yksityiskohdat paremmin kuin minä, kokonaisuus ontuu joidenkin perusmuotojen falskatessa. Kauempaa katsottuna sarjakuvan virheet eivät erottune yhtä hyvin, mutta tämä ei käy synninpäästöstä.


Erota metsä yksittäisitä puista

Yksi seikka, jonka opin piirrettyäni tämän teoksen, on ettei mielellään kannata piirtää suurempaa aluetta, kuin jonka reunat näkee koko piirtämisen ajan. Piirsin jokaista yksityiskohtaa niin perusteellisesti, että kokonaisuutena teoksesta tuli hassunkurinen (ottamatta nyt kantaa sen sanomaan ja tarkoitukseen). Kun tarkemmin ajattelee, OC-hahmoni jalat ovat jääneet teoksessa keppimäisiksi pään kokoon nähden. Jos piirtäisin kuvan nyt, laatisin ehkä useamman hahmotelman ponin mittasuhteiden toteutumisesta ja sommittelusta, ennen kuin edes harkitsisin tussikynällä sinetöintiä. A4-paperin täyttävässä kuvassa on syytä tarkkailla kokonaisuutta myös kauempaa. Kuvan mukaan saa toki liioitella eri muotoja dramatiikan tai koomisuuden vuoksi (kuten leuan loksahtaminen ihmetyksestä), mutta tämänkin toteuttaminen on oma taitolajinsa. "Pikkuseikoillakin" on merkitystä, jos tavoitteena on tyyliuskollisuus kuten itselläni.


Vektoritko ratkaisevat kaiken? Höpön pöpön!

Se tieto, FiM-ponien liikkeet on loppupäässä toteutettu (tai paremminkin viimeistelty) vektoreilla ja Flash-virityksillä, johdattaa fanipiirtäjiä harhaan. Uskon vakaasti, että kaiken alku ja juuri on edelleen perinteisellä piirtopöydällä. En voi uskoa, että poneista oltaisiin koskaan saatu nykyisen näköisiä, ellei joku olisi ensin laatinut suttuisia lyijykynähahmotelmia. Pikkuvinkkinä sanottakoon, että kynää ja paperia ei voi korvata web-suunnittelussakaan. Ennen koodaamista on visualisoitava, mitä koodataan, miten koodataan ja miksi koodataan. Muutoin seurauksena on hukattuja tunteja ei minkään vuoksi. Aivan samoin vähänkin valveutuneet piirtäjät laativat miljoonia lyijyhahmotelmia, ennen kuin selvimmät viivat lyödään lukkoon. Studiokuvauksissakin suurin osa työstä on itse valon rakentamista ja asetusten säätämistä oikein. Tähän verraten suurin osa hyvään tulokseen tähtäävän piirtäjän työstä on hahmottelua, eli kuvan rakentamista.

Alicorn Twilight jakaa mielipiteitä

Flutterguytakin huolettaa sarjan jatko
uudessa tilanteessa.


Broneille kolmoskauden finaali on merkinnyt suunnilleen samaa, kuin Kekkosen poismeno suomalaisille 1986. Siivet ja prinsessan arvo mullistavat Twilightin elämän tavalla, jonka tuloksia jäämme odottamaan jännittyneinä 4. kauden alkuun asti.

Suurinta haikeutta monilla nostattanee se, että totuttu ystäväpiiri voi nyt joutua koetukselle. Olen monien kanssa samaa mieltä siitä, että prinsessaksi ylentäminen olisi paremmin sopinut KOKO sarjan finaaliksi, niin juhlavat kuin ovat 3. kauden lopun tunnelmat. Mutta koska tekijätiimi on jo päätöksensä tehnyt, 4. kauden alku tulee olemaan sarjan historian mielenkiintoisin.

Flutterguy talviunilla?


Joululoman ja tammikuun ajan olen viettänyt varsinaista ponitaukoa. Blogi ei päivittynyt, keskusteluihin en ottanut osaa eikä uusia piirroksiakaan tullut.

Nyt into on kuitenkin palannut ja crossoverinikin etenee vauhdilla. Syy siihen, miksi sain ennätystahtiin luotua pari sivua parissa päivässä, onkin tärkeässä oivalluksessa. Koska mielikuvituksemme tuottaa enemmän kuvia kuin ehdimme piirtämään, on tärkeää tallentaa paperille pikahahmotelmia oleellisista osista. Pikahahmotelman ei ole tarkoitus näyttää lopulliselta, vaan antaa nopea näkemys siitä, mitä ruuduilla tulee tapahtumaan ja mitä erityisesti halutaan korostaa. Sarjis tulee valmistumaan tsiljoona kertaa nopeammin, kun varsinaisen sivun valmistuttua tekee jo pikahahmotelmia tuleville sivuille.

Ehkä tärkeintä kuitenkin on se, ettei yritä ajatella liian montaa asiaa kerrallaan, johon itse sorrun toisinaan. Olisi niin kivaa saada aikaan niin paljon niin lyhyessä ajassa, mutta koska aikaa ei voi nykytekniikalla pysäyttää, joudumme priorisoimaan. Opinnoista on joskus valmistuttava, eikä energiaa riitä kaikkien harrastusten pähkäilyyn, jos haluaa saada jotain aikaankin. Juuri nyt vain sattuu olemaan kivempaa, että voin tarjota lukijoilleni vaihtoehtoista ponisisältöä ja kehittyä piirtäjänä, kuin että räpläisin "tylsää" Excel-taulukkoani (on se talouskin välillä jännää, mutta rajansa kaikella). Tähtäimessä on nyt, että Ponies and the Moomins saataisiin valmiiksi kevään aikana. Aikaansaamisen fiilis on niin innostava kierre, että on välillä vaikea ymmärtää parin kuukauden "jäätymistä."