Onko olemassa "väärää" piirrostyyliä?


Lapsuudessa piirtämiseen usein kannustetaan ihan eri tavalla kuin myöhemmin. Iän karttuessa piirtämistä vältellään jo useammin, koska ei olla opittu piirtämään "oikein" eli samalla tavalla kuin ammattilaiset. Fandomin sarjakuvatuotantoa liikkuu Deviantissa laidasta laitaan, joiden väliltä voi toisinaan huomata (rakentavan) kritiikin aiheita.


Tyylikatsastus

Tässä kappaleessa käsittelen Helsaabin teosta Lyra’s Fingers, joka on perusidealtaan hauska, mutta jossa piirrostekniset seikat vievät osan huomiosta. Ensimmäisellä ruudulla Lyran ja Bon Bonin muodot ovat huomattavan "kulmikkaita." Jalat ovat kuin puulautoja, eikä perusponeista jää jäljelle kuin Cutie Markit ja väritys. Toinen ruutu ei pikkuseikkoja lukuun ottamatta jätä valittamisen varaa, mutta kolmannessa ruudussa Bon Bonin silmä venyy käsittämättömiin mittoihin. 12. ruudulla korostuu jälleen tietynlainen "tahmaisuus" koko piirrosjäljessä, puhumattakaan viimeisestä kolmesta ruudusta. Viimeisellä ruudulla näyttää siltä, kuin tekijä olisi haukannut liian suuren palan ja yrittänyt kompensoida puutetta jättämällä silmät piirtämättä.

Valitsin tämän sarjakuvan havainnollistaakseni "virheitä," joiden vuoksi lupaavasta yrityksestä jää niin tönkkö lopputulos. Jos ruutuja on yritetty suoraan vääntää tietokoneen hiirellä, en yhtään ihmettele piirroksen jäykkyyttä. Vaikka tekijällä selvästi on jo hyvä peruskäsitys ponipiirtämisestä, tuotantotavoissa lienee hiomisen varaa. Vaikka piirtäjä selvästi hallitsee jotkut yksityiskohdat paremmin kuin minä, kokonaisuus ontuu joidenkin perusmuotojen falskatessa. Kauempaa katsottuna sarjakuvan virheet eivät erottune yhtä hyvin, mutta tämä ei käy synninpäästöstä.


Erota metsä yksittäisitä puista

Yksi seikka, jonka opin piirrettyäni tämän teoksen, on ettei mielellään kannata piirtää suurempaa aluetta, kuin jonka reunat näkee koko piirtämisen ajan. Piirsin jokaista yksityiskohtaa niin perusteellisesti, että kokonaisuutena teoksesta tuli hassunkurinen (ottamatta nyt kantaa sen sanomaan ja tarkoitukseen). Kun tarkemmin ajattelee, OC-hahmoni jalat ovat jääneet teoksessa keppimäisiksi pään kokoon nähden. Jos piirtäisin kuvan nyt, laatisin ehkä useamman hahmotelman ponin mittasuhteiden toteutumisesta ja sommittelusta, ennen kuin edes harkitsisin tussikynällä sinetöintiä. A4-paperin täyttävässä kuvassa on syytä tarkkailla kokonaisuutta myös kauempaa. Kuvan mukaan saa toki liioitella eri muotoja dramatiikan tai koomisuuden vuoksi (kuten leuan loksahtaminen ihmetyksestä), mutta tämänkin toteuttaminen on oma taitolajinsa. "Pikkuseikoillakin" on merkitystä, jos tavoitteena on tyyliuskollisuus kuten itselläni.


Vektoritko ratkaisevat kaiken? Höpön pöpön!

Se tieto, FiM-ponien liikkeet on loppupäässä toteutettu (tai paremminkin viimeistelty) vektoreilla ja Flash-virityksillä, johdattaa fanipiirtäjiä harhaan. Uskon vakaasti, että kaiken alku ja juuri on edelleen perinteisellä piirtopöydällä. En voi uskoa, että poneista oltaisiin koskaan saatu nykyisen näköisiä, ellei joku olisi ensin laatinut suttuisia lyijykynähahmotelmia. Pikkuvinkkinä sanottakoon, että kynää ja paperia ei voi korvata web-suunnittelussakaan. Ennen koodaamista on visualisoitava, mitä koodataan, miten koodataan ja miksi koodataan. Muutoin seurauksena on hukattuja tunteja ei minkään vuoksi. Aivan samoin vähänkin valveutuneet piirtäjät laativat miljoonia lyijyhahmotelmia, ennen kuin selvimmät viivat lyödään lukkoon. Studiokuvauksissakin suurin osa työstä on itse valon rakentamista ja asetusten säätämistä oikein. Tähän verraten suurin osa hyvään tulokseen tähtäävän piirtäjän työstä on hahmottelua, eli kuvan rakentamista.

1 kommentti:

  1. Eikö olekin jännä, kuinka pienikin asia saa kokonaiskuvan näyttämään täysin erilaiselta? On tullut niihin kiinnitettyä huomiota viime aikoina.

    Mutta siis onko olemassa väärää piirrostyyliä? Itseasiassa on, koska sanan "piirtotyyli" voi ymmärtää toisellakin tavalla. Tässä kirjoituksessa selvästi käsitellään piirtojälkeä, mutta itse voisin käsittää piirtotyylin myös piirtotekniikkana. Tällä taas tarkoitan tapaa pitää kynää, piirtämisasentoa, miten henkilö hahmottelee kuvaa yms. Siis asioita, joilla kuva syntyy.

    Mutta itse aiheeseen! --->

    Taustana sanottakoon, että piirrän itsekin sarjakuvia. Olen kaiken lisäksi vieläpä melkoisen pikkutarkka piirtäjä, joten kirjoituksessa käytetty sarjakuva oli kuin happoa silmilleni. En sano, että itse olisin millään tavalla hyvä, mutta kyllä minä nyt huonohkon piirrosjäljen tunnistan (ei tämä kuitenkaan huonoimmasta päästä ole). Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy hahmojen anatomiaan. Se ei ole helppo asia opetella, enkä hallitse sitä vielä itsekään, mutta tuossa sarjakuvassa se on kaikin puolin hirveä. Mainitsitkin tuossa kirjoituksessasi tuosta kolmannen ruudun silmän venähtämisestä. Itse nauroin tuolle melkein yhtä paljon, kuin ensimmäiselle ponipiirustukselleni.

    En rupea jokaista epäkohtaa luettelemaan, mutta niitä on paljon. Surullista tässäkin tapauksessa on se, että tällä piirtäjällä on useita satoja piirroksia, mutta kehitystä on hädin tuskin tapahtunut yhtään piirrosjäljessä. Herran kielitaito on sen sijaan parantunut jonkin verran, mutta se on asia erikseen.

    On sarjakuvasta jotain positiivistakin sanottavaa! Värimaailma on suhteelisen ok, eikä ilmeetkään nyt sieltä huonoimmasta päästä ole. Ne kun kuitenkin ovat todella tärkeä osa sarjakuvaa.

    Pitäisi varmaan ruveta itsekin blogia pitämään. Voisin kirjoitella piirtämisestä tuntikausia.

    VastaaPoista