Kolmas ponimiittini


Jo kolmas bronymiitti toimintakeskus Hapessa 2.3 oli synkästä alusta huolimatta ilahduttava kokemus.

Sain tehdä tuttavuutta Juu50x:n kanssa, jonka musiikkivideo myös esitettiin miitissä, ja jonka tiedän seuranneen poni ja muumi -crossaustani. Pari muutakin ponittajaa noteerasi minut nimilapun perusteella, joista yhdelle ehdin kertoa harrastuksistani (hän tuntui jopa yllättyneen siitä, että olen samassa paketissa blogisti, piirtäjä ja muusikko). Ja kuten tavallista, kaikki saivat jälleen antaa panoksensa yhteiskuvaan, joka tällä kertaa mielestäni järjestettiin helpommin.

Vaikka miitin alussa ehdin jo tuntea oloni outsideriksi, pienikin jutustelu antoi suurta kannustusta. Siksi olen jo alkanut raottaa kaapin ovea, eli lisäämään linkityksiä, jotta uudet tuttavat näkisivät ja kuulisivat koko lahjakkuuskirjoni. Harva verkko on parempi kuin ei verkkoa ollenkaan, ja jos sosiaalisen elämän elpyminen lähtee fandomista, niin mikäpä siinä.


Hesarin opetus

Luettuani ajantapoksi Helsingin sanomia (siis juuri 2.3.2013 päivän lehti) törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin kahdesta ajattelutavasta. Ns. kasvun ajattelutapa korostaa, että jokainen voi omista lähtökohdistaan kehittyä ja että vaikeudet ovat osa oppimisprosessia. Muuttumaton ajattelutapa on taas sitä, että et esim. voi koskaan tehdä laskutoimituksia, koska ei ole matikkapäätä.

On huomattava, vaikka meillä neurologisista tai muista syistä olisi jossain vaikeuksia, voimme silti kehittää kykyjämme. Voi olla, etten ensi yrittämällä saa ponia oikean näköiseksi, enkä seuraavallakaan. Yhtä hyvin olisin voinut luovuttaa, mutta halu esittää omaa poninäkemystä kuvallisesti kannusti jatkamaan. Mielestäni juuri Ponies and the Moomins on ollut sivu sivulta yhä tyyliuskollisempi. Kehitystä on siis tapahtunut. Ei ole väliä lähtökohdilla, vaan kehittymisellä ja kehittymishalulla.

Jopa musiikissa, joka perheessä tunnistettiin "päälahjakseni," on minun täytynyt vuosia opiskella itse säveltämistä ja miksaamista. Aivan samoin kirjoitustaitokin on edellyttänyt tietoisia ponnisteluja, vaikka olinkin lapsena hyvä äidinkielessä. Hyvä teksti jakaantuu kappaleisiin ja aihepiireistä riippuen väliotsikoihin.

Jos olisin jatkanut kiusaajien ajattelua, että olisin nolo ja riittämätön muiden seuraksi, saattaisin nyt maata psykoosissa sidottuna kemialliseen pakkopaitaan. Vielä pari vuotta sitten olin sellaisessa kunnossa, että ilman mitään suunnanmuutosta olisin ehkä jo kuollut henkisesti. Oikean asenteen merkitystä vaikeuksissa ei siis voi liikaa mainostaa. Jos Edison olisi lopettanut kokeensa ajatellen, että ne ovat kuitenkin ajanhukkaa, meillä ei ehkä olisi nykyistä sähkövalaistusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti