Kyllä se siitä vielä


Jos olisin jatkanut wanhalla tekniikalla, olisi nimeltämainitsemattoman tarinan 17. osa ehkä jo valmis. Vaikka 16 osa on jo osoittanut vektoritekniikan mahdollisuudet, on uuteen "liukuhihnaan" täytynyt etsiä järkeviä toimintatapoja.

Ponitkin alkavat jo kyllästyä odotteluun.
Yksittäishahmon huolellinen toteutus voi vaatia jopa 20 layeriä, joiden mukaan tietyt elementit asetetaan toisten taakse tai eteen. Yksittäiskuvissa tämä ei tuottane ongelmia, mutta sarjakuvassa, jossa hahmoja kuvataan useammin ja monella eri taustalla, voi kokonaisuus karata lapasesta, jos samaan tiedostoon tuputetaan sekä taustojen että hahmojen layerit. Jo 16. sivu, vaikkei se edes ole kovin mutkikas taustoiltaan, teetti valtavasti töitä tämän vuoksi.

Yksi ratkaisu, jota parhaillaan kokeilen, on "hahmopankki." Eli tiedosto, joka on omistettu ainoastaan hahmoille eri suunnista kuvattuna ja niiden elementeille. Ideana olisi, että hahmon voisi käsitellä eri ruutuja varten hahmopankissa ja siirtää sitten copypastella sarjakuvaan, jossa sille riittäisi tällöin vain yksi layer. Kirjoitushetkellä olen saanut valmiiksi pari vektoria sarjan poneille - edestä ja takavasemmalta kuvattuna.

Jos koulupäiväni eivät lyhene jollain taikaloitsulla, seuraavaa sivu päässee julkaisuun vasta 1-2 viikon kuluttua. Edelleen kuitenkin uskon, että työtahti nopeutuu vähitellen kierrätettävien elementtien lisääntyessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti