Skarppia ja sulavaa


Piirroshistoriani tuoreinta briljanttia. Layereiden
ja ohjelmani muiden ominaisuuksien ansiosta
pystyin myös tuottamaan sävykkäämpiä taustoja,
puhumattakaan komeasta auringonlaskusta.
Ponies and the Moomins -sarjan 16 osan julkaisu oli juhlallinen hetki piirrosurani historiassa. Viikon kestänyt vektorigrafiikan opettelu on palkittu parhaimmalla koskaan tuottamallani sivulla. Urakasta olen kuitenkin oppinut muutamia keskeisiä seikkoja.


• Vektoritekniikalla tuotantotahti vaihtelee piirrettävien asioiden mukaan enemmän kuin käsituotannossa.

• Todella karvaisten hahmojen, kuten Haisulin, vektorointi on hyvä toteuttaa kolmessa vaiheessa. Ensin laaditaan pikamallinnus hahmon mittasuhteista. Mallin mukaisesti laaditaan sitten tarkempi versio, jossa "karvat" on huomioitu. Viimeiseksi (jos halutaan varmasti hyvää jälkeä) jokainen karva siistitään yksitellen solmupisteitä säätämällä. Tällöin aikaa kuluu enemmän kuin tussilla piirrettäessä.

• Muille hahmoille vektorointi käy sitä vastoin helpommin. Muumeja on jopa helpompi toteuttaa laadukkaasti vektoreina kuin käsin. Poneissa hyöty lienee itsestäänselvää, vektoreina kun ovat televisioon saatettukin.


Mitä tämä sitten merkitsee lopulliseen, pitkän aikavälin työtahtiin, on vielä epävarmaa. Jos haluan vastaisuudessa toteuttaa taustat viimeisen päälle ja niihin tulee suuria vaihteluja, yhden sivun keskimääräinen tuotantoaika pitenee. Voin kuitenkin uskoa, että laadun paraneminen kompensoi tuotannon tilapäistä hidastumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti