My Little Fluttershy

Moni on jo saattanut ihmetellä viidennen ponimiittiartikkelin viipymistä, mikä on ymmärrettävää. Yleensä olen raportoinut heti miitiltä palattuani, mutta tähän kertaan liittyi tapahtumasarja, joka sai minut hetkeksi vetäytymään blogin ääreltä.


Huono tuuri myyntipöydällä

Viides ponimiitti oli hyvin samantapainen kuin edellisetkin. Ponistit kokoontuivat Happeen ja Zalakke antoi kiitoksensa pitkälle musiikkiuralleni YouTubessa. Pari muutakin kaveria lopulta oivalsivat, että opiskelen heidän kanssa samassa oppilaitoksessa. Paikalla oli myös edellisistä miiteistä tuttuja kavereita ja tunnelma oli tavanomaisen juhlava. Juu50x:n kanssa tuli myös juteltua sarjakuvista, eikä aika käynyt pitkäksi, kun olin edelliskerroista poiketen ottanut tietokoneenkin mukaan.

Ilo kuitenkin seisahtui, kun huomasin myyntipöydällä varteenotettavan Fluttershy-lelun, jonka hankkiminen olisi ollut koko illan kliimaksi. Ikävä kyllä ehdin tulkita hinnan väärin, ennen kuin kysyin onko lelu myytävänä. 4,2 euron sijaan se maksoikin 42 euroa, eikä mukanani ollut tarpeeksi käteistä. Tilanne kieltämättä harmitti, sillä olin jo pidemmän aikaa pohtinut Fluttershyn hankkimista, ja nyt hyvä tilaisuus valui vessasta alas. Lopulta häivyin miitistä vähin äänin huutokaupan alkaessa.


Lähikaupan aarreaitta


Miitin tapahtumat eivät kuitenkaan saaneet minua luopumaan leluaikeesta. Aloin kovasti pohtia, millä tavalla lähtisin ponia etsimään, kun rahatilanne sallisi.

Kirjoituspäivänä leluhaave toteutuikin lähes sattumalta. Olin kaupassa etsimässä sinitarraa piirtoaskareisiin liittyen, kun huomasin viereisen hyllyn ponilelut ja yhden Fluttershyn. Näin onnekasta sattumaa en enää voinut painaa villasella, kun rahaakin oli riittämiin. Nyt tai ei koskaan. Katseltuani ympärille otin Fludan ostoskoriini ja lähdin kassaan muut tarvikkeet mukanani.

Lelu maksoi lopulta noin 13 euroa (hintatieto korjattu jälkikäteen), mutta onneksi sain ostettua yksittäiskappaleen ilman valtavaa krääsäpakettia, joka olisi herättänyt huomiota. Vaikka kotiseudullani sattuu olemaan kaikenlaista porukkaa, säästyin lopulta leimoilta. Tärkeintä kuitenkin on, että nyt on muutakin katseltavaa kuin käsiin mureneva betonkolhoosi jäätävässä syysilmassa. Saatan ehkä tulevaisuudessa kerätä muita poneja, mutta toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen päivän saldoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti