Seitsemäs ponimiittini

 
Tähän Happi-miittiin en etukäteen "ehtinyt" ilmoittautua, vaikka onneksi sain siitä tiedon ajoissa. Kokonaisuutena keikka eteni tutun kaavan mukaan, joskin neljännen kauden finaali tuotti tajunnanräjäyttävän elämyksen kaikille.

Miitin seurana oli jälleen tuttuja kavereita, mukaan lukien Juu50x jonka uusi PMV sai jälleen ohjelma-aikaa. Vaihdoimme pari sanaa mm. siitä, kuinka vaikeaa on niin sanotusti revetä moneen paikkaan yhtä aikaa. Kun miettii, että olen itsekin sovittanut muumimusiikkeja (Korkeintotuus), piirtänyt sarjakuvia (FinnishFlutterguy), ollut työharjoittelussa, opiskellut ja vielä koettanut aktivoitua SoMessa, en kerta kaikkiaan kykene tekemään tätä kaikkea samaan aikaan.

Ennen finaalia sain hiukan yllättäen seuraa Sakarista, jonka Derpy-lelu vietti hetken olkapäälläni. Muistan nähneeni paikalla 3 Fluttershyta, 1 Rainbown, 2 Applejackia, 1 Twaikun, 1 Pinkie Pien, 1 Rarityn, 2 Lunaa ja myytävänä myös pari Celestiaa. Toisinaan tuntuu kuin pehmot olisivat yleistyneet miiteissä, mille lienee yksinkertainen selitys: on kivaa pidellä itselle rakasta ponihahmoa, joka vielä tuntuu lemmikkimäisen sileältä.

Finaalin jälkeinen aika miitissä meni pitkälti istuksien. Klo 20 asti katselin sivusta, kun muutama tyyppi vietti aikaansa Mario-aiheisten pelien parissa (ks. kuva). On kuitenkin mukava huomata, että minut vielä muistetaan hiljaiselosta huolimatta. Tämäkin artikkeli tuli viiveellä, johtuen varmaan jostain burnoutista.

Kuudes ponimiittini

Juu50x.

Tämä kerta oli siitä erikoinen, että miitti saatiin järjestettyä ennen Hapen "virallista" avautumista joululomien jälkeen. Otin mukaani molemmat Fluttershy-leluni siten, että kuljetin niitä pyyhkeellä peitettynä kassissa. Vaikka blogissa olen jo avoimesti kertonut kaiken, oli lelujen piilottaminen matkoilla ihan vain itsesuojelua.

Aikatauluista johtuen jouduin "myöhästymään" miitistä puolisen tuntia, sillä ollakseni paikalla minuutilleen olisin joutunut odottamaan turhan pitkään. Kaikesta huolimatta Hapen ovi aukeni kuten foorumilla oli ilmoitettu, ja saapuessani sisällä oli jo paljon ponisteja lähempää ja kauempaa. Kaikkiaan Hapessa taisi olla viisi Fluttershy-lelua, kun omani lasketaan mukaan.

Vaatenarikat olivat saapuessani jo niin täynnä, että ainoa keino oli nostaa takki narikoiden päälle. Fluttershyn uskalsin vähän ajan päästä ottaa esiin, joskin "täydellisen lelupiiloni" purkaaminen ja pakkaaminen vaati aikaa. Tavalliseen tapaan seisoin passiivisena ponistijoukon keskellä, kun Yondalor kiinnitti asiaan huomiota ja kehoitti minua liittymään johonkin joukkoon. Juuri aloitteen teko on ollut elämäni suurimpia pulmia, enkä voi olla kuin kiitollinen huomaavaisuudesta.

Ensimmäisestä miitistä ollaan kuitenkin jo päästy pitkälle, sillä viime kertojen tapaan sain pari sanaa vaihdettua Juu50x:n kanssa. Koska minulla oli kamera mukanani, hän pyysi ottamaan itsestään kuvan, jonka lukija voi nähdä artikkelin alussa. Teknisesti Juu50x:n iho on kuvassa ylivalottunut, mutten viitsinyt ruveta viilaamaan pilkkua siinä tilanteessa. Yksi tunnistamatta jäänyt kaveri pyysi uusia muumimusiikkisovituksia, mutta sen aiheen jätän käsiteltäväksi Korkeimmantotuuden blogiin.


Pleikkaritunti

CTR on jo tavallinen näky Happi-miiteillä.
Juu50x:n mentyä muualle huomioni herätti lapsuuteni peli Metal Gear Solid, jota muutama kaveri pelasi PS3:n kautta. Pian palattiin viime miiteistä tuttuun Crash Team Racingiin, mutta kaikki ei sujunut mutkitta, kun pelaajilla ilmeni teknisiä ongelmia nelinpelin kanssa. Metal Gear Solidin tapauksessa olisin harkinnut osallistumista, mutta mietintäaikaa ei jäänyt tarpeeksi, kun tuttu ajopeli jo houkutti. Vaikka en osaakaan täysin CTR:ää, osallistumista kannattanee harkita ensi kerralla. Vain siten voin alkaa luoda suhteita erakkoluonteiseen elämääni.

Pelaamista seuratessa alkoi ohjelmiston mukainen tietovisa, jonka pointtia en vieläkään täysin tajua. Kuten muutama sanoikin ääneen, tietovisan kysymykset keskittyvät mielestäni liikaa yksityiskohtiin ja liian vähän laajempiin juonikokonaisuuksiin. Ja miten se, ettei satu muistamaan yksittäistä sanaa jostain jaksosta, tekisi bronysta huonomman bronyn? Vaikken koekaan että suurin osa ponisteista on näin tiukkoja, en yleensä aloita opettelua yksityiskohdista. Piirtämistä myöten teen kaikessa niin, että luon ensin löyhän kokonaishahmotelman ja alan vasta sitten tarkentaa yksityiskohtia.


Rarity Takes Manehattan

Karokejärjestelyt ponimiitissä.
Sitten koittikin uuden jakson aika, jonka katsomisesta selvisimme lopulta parilla pätkimisellä. Samalla opin kantapään kautta, ettei yli tunnin istuminen liian pehmeällä tuolilla ollut viisasta. Tuttuun tapaan jenkkiläinen mainonta kismitti välissä, vaikka osasta tuotemainoksia löytyi myös aihetta huumoriin. Väki osoitti mieltään varsin äänekkäästi, mikä ei ole poikkeuksellista, vaikka osa valittikin huutamista. Foorumilla etukäteen pelätty ponikaraoke ei kaikesta huolimatta aiheuttanut päänsärkyä. Ainakaan en nähnyt suurta älämölöä laulua vastaan.

Puoli tuntia jaksokatsauksen jälkeen kello alkoi lähestyä lähtöaikaani. Ponihuutokauppaan en ehtinyt, sillä en halunnut olla kotona keskellä yötä ja välimatka oli kymmeniä kilometrejä. Taloudellisen tilanteen vuoksi en ole viitsinyt satsata huutokauppoihin, joissa huudettavan tuotteen hinta voi kohota pilviin. Tällä kertaa olin myös ylpeä Fluttershy-lelun omistaja, enkä tuntenut tarvetta mihinkään myynnissä olleeseen tavaraan. Lopuksi vaihdoimme Juu50x:n viimeiset sanat, kunnes palautin nimilappuni, pakkasin ponileluni ja jätin Hapen - kirjoittaakseni miittiartikkelin saman vuorokauden aikana.